Kun kissakin kuoli aloin nauraa – Kirjeitä Eeva-Liisa Mannerille

Kun kissakin kuoli aloin nauraa – Kirjeitä Eeva-Liisa Mannerille syntyy runoilija Eeva-Liisa Mannerin ja näytelmäkirjailija Elina Snickerin maailmojen kohtaamisesta. Tämä yhteys antaa merkityksen elämänmittaiselle tasapainon etsimiselle – miten olla oma itsensä ja säilyttää yhteys muihin. Miten lapsi löytää sanat ja oppii kommunikoimaan, ja miten muistisairas ystävä joutuu niistä luopumaan? Miten tulla toimeen vieraalta tuntuvassa arkisten tarpeiden, huonekasvien ja hernerokan täyttämässä materian maailmassa, jos kokee olevansa villieläin, osa luontoa? Miten kyetä jättämään rakas ja yhteinen elämä, koska oma tapa olla maailmassa on toiselle käsittämätön? Mitä on rakkaus? Miten hyväksyä tyhjyyden pelko, yksinäisyys, erillisyyden kokemus ja tarve paeta, oma ja muiden? Entä miten elää, kun on pakottava tarve kirjoittaa, mutta joutuu alati pohtimaan, mitä pitäisi sanoa, mitä voi sanoa ja miksi ylipäänsä kirjoittaa?

Elina Snickerin kirjoittama ja ohjaama näytelmä on saanut innoituksensa Eeva-Liisa Mannerin havainnoista ja ajattelusta. Esityksessä Mannerin oma ääni on läsnä hänen runojensa kautta. Kahden esiintyjän – näyttelijän ja äänitaiteilijan – yhteispelistä rakentuu näyttämöteos, jossa kieli ja musiikki syntyy ja soi kehossa, sitä koskettamalla.

Kun kissakin kuoli aloin nauraa on Teatteri 2.0:n ja Eeva-Liisa Manner -seuran yhteistuotanto. Esitys oli osa seuran ohjelmistoa, jolla juhlistettiin runoilijan 100-vuotissyntymäpäivää (5.12.2021). Esitystä valmistettiin yhteistyössä TTT:n residenssitoiminnan kanssa.

KESTO n. 1h 20min, ei väliaikaa

NÄYTTÄMÖLLÄ Petriikka Pohjanheimo (näyttelijä) ja Saija Raskulla (äänitaiteilija)
NÄYTELMÄ JA OHJAUS Elina Snicker
RUNOT Eeva-Liisa Manner
DRAMATURGI Heini Junkkaala
ÄÄNI- JA VALOSUUNNITTELU Saija Raskulla
ÄÄNINÄYTTELIJÄT Matti Koistinen, Marja Myllylä, Jouka ja Loimu Raskulla, Taisto Reimaluoto & Timo Teern
SKENOGRAFIAKONSULTAATIO Jonna Kuittinen
TEKNINEN TUOTANTO & VALOKUVAT Jonni Pantzar
TUOTTAJA Saara Rautavuoma

YHTEISTUOTANTO
Teatteri 2.0 & Eeva-Liisa Manner -seura

YHTEISTYÖSSÄ
TTT Residenssi

Kantaesityksen ensi-ilta oli 27.8.2021 Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa.

Tampereella, TTT Kellariteatterissa
27.8.2021–7.5.2022

Helsingissä, Puoli-Q:n näyttämöllä
3.2.–5.2.2022

Porissa, Näkemiin Lainsuojattomat -festivaalilla
8.6.2022

Kajaanin Runoviikolla
6.7.2022

Tampereen Teatterikesän pääohjemistossa
6.–7.8.2022.

Hi, Eeva-Liisa Manner! I am now 43 years old. Many of your written works have felt like lightning strikes to the head (why the head? I have no idea, but I’m pretty sure lightning feels as awful even when it strikes one’s, let’s say, hip). How is it possible that after coming this far I suddenly hear a voice that sounds so incredibly familiar?

As the worlds of poet Eeva-Liisa Manner and playwright Elina Snicker intersect, the play When Even the Cat Died, I Started to Laugh emerges, giving meaning to a lifelong search for balance – learning to be yourself while remaining connected to others. How does a child find all the words to be able to communicate, and how must a friend suffering with memory loss give all that up? How can one get by in a world that seems foreign – a material world filled with everyday needs, houseplants and pea soup – if one feels like a wild animal, a part of nature? How are you able to walk away from a loving relationship and a shared existence because your way to exist is incomprehensible to the other? What is love? How to accept loneliness, detachment, the fear of emptiness, or the need to escape, be it your need or someone else’s? And what is the right way to live when you have an urge to write but you’re constantly wondering about what you should say and what can you say and why bother writing at all?

In this piece inspired by the thoughts and observations of Eeva-Liisa Manner, writer-director Elina Snicker lets the late author’s voice shine through by blending Manner’s poetry into the performance. The onstage interaction between an actor and a sound artist develops into a theatrical event where the body, affected by touch, becomes both a birthplace and an instrument of language and music.

Produced by Theatre 2.0 and the Eeva-Liisa Manner Society, When Even the Cat Died, I Started to Laugh celebrates the 100th anniversary of the poet’s birth.